Kun yrityksen liikevaihto kasvaa liki 90 prosenttia vuodessa, tulee koko paletin pyörittämisestä 90 prosenttia haastavampaa. Silloin tarvitaan apua. Ja se apu on ollut vuoden alusta asti reippaudellaan ihastuttava tuotantokoordinaattori Elina.

”Tämähän on ihan uusi rooli. Puhun paljon puhelimessa ja vastaan sähköposteihin. Päässä on hirvittävä informaatiopankki tällä hetkellä. Minä organisoin.”

Siinä kiteytettynä, mitä Elinan tuoreen pestin ensiaskeleet ovat pitäneet sisällään. ”Kentältä” Elina on alun perin RajuPajan toimintaan tullut mukaan ja sinne on jatkossa myös tarkoitus päästä touhuamaan. Alkuun on kuitenkin tarkoitus ottaa vyöryvästä lumipallosta kiinni pääkallopaikalta käsin.

Kuka menee minnekin, mihin aikaan, millä kalustolla – organisoitavien asioiden listaa voisi jatkaa pitkään. Elina on kuitenkin rallatellut menemään jo vuosia perinteisen kahdeksasta neljään aikataulujen vastaisesti, eikä muuttuvien palikoiden yhteensovittaminen ole siinä mielessä uutta tai hankalaa.

”Olen laulajamuusikko ammatiltani. Olen tehnyt Viking Linella sijaisuuksia seitsemän vuotta silloin tällöin ja samalla olen pyörittänyt omaa firmaa toiminimellä. Tetris ei siis ole mikään uusi asia. Siitä on 14 vuoden kokemus.”

Kun yhden palikkarivin saa valmiiksi ja katoamaan, tulevat jo seuraavat tilalle. Näin se menee sekä tetriksessä että Elinan uudessa työssä. Hektisellä alalla on palikoiden sijoittelun vaikeusaste lyöty heti pelin alkuun korkeimmille tasoille. Se ei tuoretta työntekijää hetkauta.

”Ei. Aamulla on ihana tulla töihin. Ei ole minkäänlaista lannistumista ollut.”

Tuo tulee ulos niin riemastuttavan aidosti, että sitä ei voi olla uskomatta. Ainakin toistaiseksi vain miehistä koostuva muu työporukkakin saa vain kehuja – jostain kumman syystä.

”Näiden poikien kanssa on ihana tehdä töitä. Ne ovat niin eläväisiä ja työhönsä paneutuvia. Se ei mene semmoiseksi tiukkapipoiseksi missään kohtaa. Se on ihan sama minkä ongelman niille kaataa niskaan, niin ne ovat vaan, että ’Joo, okei, katsotaan.’ Ei tule sellaista, että alkaisi alahuuli väpättämään.”

Innokkuusmittari lyö välillä punaisen puolelle porukan touhutessa milloin mitäkin. Hallitun kaaoksen keskellä Elinan tehtävä on pitää termin ensimmäinen sana elossa. Äijälauman yhteiseksi äitihahmoksi ei ole pienintäkään hinkua, vaikka välillä on pakon edessä lyötävä jarrupoljinta mattoon ja ohjattava fokus oleelliseen.

”Pyrin välttämään sitä äitihahmoa viimeiseen asti, mutta monesti kun tulee jotain ihan älyttömiä, niin joudun sanomaan, että ei, älä tee niin. Se kuuluu toki myös työnkuvaan. Kun suunnitellaan, niin pitää olla selkeät sävelet, että tänään tapahtuu sitä ja tätä, eikä huomenna. Pyrin kuitenkin pois siitä äitiroolista kaikin keinoin.”