Joulukuussa 2015 Rajupaja iski verkot vesille saalistoiveenaan uusi työntekijä. Pyydykseen nasahti kiinni Facebookista ilmoituksen bongannut työntekijälupaus Lauri, joka on sittemmin uiskennellut Rajupajan henkilöstömeressä projektipäällikön asemaan.

Lauri aloitti työt Rajupajalla tammikuussa 2016. Aluksi freelancerina, sitten tuntityöläisenä ja lopulta nenän alle tuotiin allekirjoitettavaksi kuukausipalkkalaisen työsopimus.

Salon kasvatti on tehnyt vaikutuksen parin vuoden aikana kovalla työnteollaan ja hyvällä huumorillaan. Terhakkaat otteet ovat poikineet myös vastuuta, sillä hän on saanut kunnian toimia lukuisissa tapahtumissa projektipäällikkönä.

Alkaneelta vuodelta Laurin mieleen nousee yksi tapahtuma ylitse muiden, eikä vähiten sen kokonsa puolesta. Varsinais-Suomen urheilugaala järjestettiin tammikuun lopulla Gatorade Centerissä ja Rajupaja oli tapahtuman tuottaja. Laurin harteille iskettiin päävastuu käytännön toteutuksesta.

Kuinka pitkä prosessi tämän kokoluokan tapahtuman järjestäminen on itse työvaiheessa? Projektipäällikkö avaa asiaa.

”Pakkaamiseen meni torstaipäivä sekä perjantain ja lauantain välinen ilta tai oikeastaan yö. Pakkauksiin meni arviolta noin 11-12 tuntia yhteensä. Rakennukseen meni perjantaipäivä ja lauantaina yön kello kolmesta alkaen noin kello viiteen päivällä.”

Kaikki tämä vasta ennen varsinaista tapahtuman alkua. Kuten aina, homma hoitui vahvalla tiimipelaamisella. Jengi sahasi omilla työvuoroillaan sängyn, Rajupajan oman tukikohdan ja Gatorade Centerin välillä hyvällä rytmillä. Lauri toimi orkesterin kapellimestarina.

Gaalan tultua maaliin oli Laurinkin jälleen aika ottaa suunnaksi Gatorade Center. Purkutyöt alkoivat välittömästi. Porukka ahersi läpi yön pyyteetöntä duunia tiukalla aikataululla. Kello yhdeltä alkoivat purkutyöt ja homma oli ohi aamuvarhaisella.

”Heti tapahtuman loputtua takaisin pelipaikoille. Ruvettiin ottamaan kamaa alas ja pois. Siinä oli sitten taas hieman kiire, kun seuraavana aamuna piti yhdeksän aikaan olla jää tyhjänä. Jään pinta oli levytettynä, niin siinä oli senkin takia aika tiukka aikataulu.”

Tämän luokan tapahtumat vievät aina voimia, mutta palkitsevat hyvällä onnistumisen tunteella, kun maaliin on päästy ilman haavereita. Urakan jälkeen on yleensä aikaa ottaa rauhallisesti.

”Se riippuu ihan siitä missä vaiheessa vuotta on ja minkälainen on muu keikkatilanne. Tuossa oli pari päivää aikaa huilata suoraan. Sitten alkoi normaali päivärytmi käytännössä. Semmoinen, että aamulla on viikkopalaveri ja päivällä jatkuvat hyllytys- sekä ylläpitohommat. Yleisesti ottaen pyritään siihen, että siinä olisi vähintään päivä tai kaksi vapaata heti tapahtuman jälkeen.”

Uni tulee pakottamatta silmään, kun pääsee kotiin. Palautuminen tapahtuukin pitkälti pää kiinni tyynyssä, mutta myös kalojen narraaminen toimii Laurin kohdalla miellyttävänä rentoutumiskeinona. Näin talvella tulee pilkittyä, kun taas kesällä käteen tarttuu virveli. Toisessa päässä on tarttumisen osalta kuulemma hiljaisempaa. Lauri on siitä epätyypillinen kalamies, ettei värikynällä sävytetyillä ennätyskaloilla leijuminen kuulu tapoihin.

”Ei taida oikein mitään suurempaa ennätystä olla. Tällä hetkellä on tainnut mennä vielä sillä tavalla, että enemmän on mennyt uistinta pohjaan, kuin mitä on saatu ylös”, Lauri naurahtaa.

Laurilla on selkeä näkemys, kenet Rajupajan väestä pitäisi seuraavaksi laittaa haastattelupiinapenkkiin.

”Tuo meidän stormtrooper eli Oskari on varmaan semmoinen, jota voisi seuraavaksi ahdistella.”

Stormtrooperia odotellessa.